Joulupukki oli itselleni ainakin lapsena sellainen ihana mutta tosi jännittäväkin tyyppi, joka salaperäisesti onnistui käymään aattoiltana aina silloin, kun pappa lähti ulos pimeään katsomaan, että "onkohan se ukko eksyny tuonne, kun ei näy"... ;) Aina sitten päiviteltiin että on tuolla papalla huono tuuri, kun ei koskaan Joulupukkia ehdi näkemään!
Meidän perheessä perinteisesti siis kävi Joupukki joka ikinen joulu, silloinkin, kun itse olin nuorin joulunviettäjä mummolassa sinä vuonna, ja ikää kuitenkin jo yli yläasteiän. Muistan viimeisimmän kerran, kun joku ne vanhat pukintamineet kävi pihalla päälleen kiskaisemassa, pukilla oli sitten kasvotkin rutussa kun naamari oli miten sattuu ja kaikkia nauratti, mutta se perinne siinä oli se juttu.
Lapsille ei myöskään ikinä sanottu ettei mitään Joulupukkia ole olemassa, kuten kuulemani mukaan useissa perheissä tehdään, eikä suostuta valehtelemaan jotain puppua satuhenkilöistä - minun mielestäni tuo on kuitenkin väärin, koska lapsi nyt voi ja saa uskoa muihinkin satuhahmoihin, mitäs muuta ne satukirjojen tyypitkään ovat? Meillä sai uskoa ihan niin kauan kun lapsenuskoa asiaan vain riitti, ja minusta se oli ihanaa.
Muistan kyllä kun aloin epäillä että ei tuo ainakaan OIKEA Joulupukki voi olla, sen naama näyttää kovalta (naamari). Taisin olla silloin viisivuotias. Isoveljen hieno seivaus asialle oli, että pukilla on vaan paleltunu naama tuolla kovassa pakkasessa, kun porot on vetäneet rekeä niin vauhdikkaasti... Siihen en kuitenkaan saanut enää selitystä, että miksi Joulupukilla oli jalassaan enon farkut :D Siinä vaiheessa loppui aito usko ainakin siihen, että Korvatunturin Joulupukki kävisi kenenkään luona (vai kävisikö se sittenkin, jos se ei vaan ehdi joka paikkaan...?) mutta sisimmässäni taisin uskoa vielä vuoden-pari kuitenkin Joulupukin olemassaoloon. Ja kyllähän se pukki siellä Rovaniemen pajakylässä on, käykää vaikka katsomassa jos ette minua usko... ;)
Käykö teillä Joulupukki? Minkälaisia lapsuusmuistoja tuon partaukkelin nimi tuo mieleen?
Meidän perheessä perinteisesti siis kävi Joupukki joka ikinen joulu, silloinkin, kun itse olin nuorin joulunviettäjä mummolassa sinä vuonna, ja ikää kuitenkin jo yli yläasteiän. Muistan viimeisimmän kerran, kun joku ne vanhat pukintamineet kävi pihalla päälleen kiskaisemassa, pukilla oli sitten kasvotkin rutussa kun naamari oli miten sattuu ja kaikkia nauratti, mutta se perinne siinä oli se juttu.
Lapsille ei myöskään ikinä sanottu ettei mitään Joulupukkia ole olemassa, kuten kuulemani mukaan useissa perheissä tehdään, eikä suostuta valehtelemaan jotain puppua satuhenkilöistä - minun mielestäni tuo on kuitenkin väärin, koska lapsi nyt voi ja saa uskoa muihinkin satuhahmoihin, mitäs muuta ne satukirjojen tyypitkään ovat? Meillä sai uskoa ihan niin kauan kun lapsenuskoa asiaan vain riitti, ja minusta se oli ihanaa.
Muistan kyllä kun aloin epäillä että ei tuo ainakaan OIKEA Joulupukki voi olla, sen naama näyttää kovalta (naamari). Taisin olla silloin viisivuotias. Isoveljen hieno seivaus asialle oli, että pukilla on vaan paleltunu naama tuolla kovassa pakkasessa, kun porot on vetäneet rekeä niin vauhdikkaasti... Siihen en kuitenkaan saanut enää selitystä, että miksi Joulupukilla oli jalassaan enon farkut :D Siinä vaiheessa loppui aito usko ainakin siihen, että Korvatunturin Joulupukki kävisi kenenkään luona (vai kävisikö se sittenkin, jos se ei vaan ehdi joka paikkaan...?) mutta sisimmässäni taisin uskoa vielä vuoden-pari kuitenkin Joulupukin olemassaoloon. Ja kyllähän se pukki siellä Rovaniemen pajakylässä on, käykää vaikka katsomassa jos ette minua usko... ;)
Käykö teillä Joulupukki? Minkälaisia lapsuusmuistoja tuon partaukkelin nimi tuo mieleen?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit!
Pysytäänhän kuitenkin asiallisella linjalla :)