Olen täällä, ihan olemassa ja suht hyvissä voimissa, niin hyvissä mitä nyt oma lievästi prakaava terveys antaa myöten. Ei mitään vaarallista tai vakavaa, ei kannata säikähtää, tämä on vain tätä... jo normaaliksi elämäksi muodostunutta...?
Hiljaiseloon nyt on vaan vaikuttanut sekin, että yritän kovasti totutella ajatukseen, ettei erästä läheistä, perheenjäsentä ja ystävää, enää ole... Kaksi viikkoa ja tuntia vaille yksi vuorokausi sitten sain puhelun, että hän on kuollut, enkä jotenkin vain voi uskoa sitä vieläkään. Tietyllä tasolla kyllä joo, mutta toisaalta epäusko on vain edelleen niin voimakkaasti pinnalla, ei voi olla vaan mahdollista että ihan yhtä-äkkiä yllättäen...
Hautajaiset on tulossa, minä en niihin nyt osallistu, menen kesällä moikkaamaan kukkien ja kynttilän kanssa. Kesällä siksi, koska tuonne reippaan 600 km päähän ei varmaan ennen sitä tule kyllä lähdettyä, joka kesä ollaan pohjosessa kuitenkin jos vain työt sallii.
Mulla oli ajatuksena aiemmin, että teen vähän pidemmän muistokirjoituksen ja julkaisen sen hautajaisten aikaan. En ole siitä enää kuitenkaan ihan varma. Ehkä hieman liian, no ei nyt henkilökohtaista, mutta sellaista mitä en välttämättä halua ihan vieraille ihmisille täällä jakaa.
Sen verran nyt voin sanoa kuitenkin, että tää ihminen oli se, joka minut ja tuon meillä asuvan miehen aikoinaan tutustutti, ilman sitä ei varmaan oltaisi ikinä missään törmätty kun toinen asui etelä-Suomessa ja toinen Lapissa. Nyt takana yhteistä elämää lähes 11 vuotta, ja toivottavasti vietetään yhdessä koko loppuelämä, vielä sitten vanhoina ja ryppyisinä keinutuolissa nuoruusvuosia muistellen... Sanoinkin hänelle että olen siitä ikuisesti kiitollinen.
Kiitos Tomi.
Ja kiitos että olit.
Vielä joskus nähdään...
Hiljaiseloon nyt on vaan vaikuttanut sekin, että yritän kovasti totutella ajatukseen, ettei erästä läheistä, perheenjäsentä ja ystävää, enää ole... Kaksi viikkoa ja tuntia vaille yksi vuorokausi sitten sain puhelun, että hän on kuollut, enkä jotenkin vain voi uskoa sitä vieläkään. Tietyllä tasolla kyllä joo, mutta toisaalta epäusko on vain edelleen niin voimakkaasti pinnalla, ei voi olla vaan mahdollista että ihan yhtä-äkkiä yllättäen...
Hautajaiset on tulossa, minä en niihin nyt osallistu, menen kesällä moikkaamaan kukkien ja kynttilän kanssa. Kesällä siksi, koska tuonne reippaan 600 km päähän ei varmaan ennen sitä tule kyllä lähdettyä, joka kesä ollaan pohjosessa kuitenkin jos vain työt sallii.
Mulla oli ajatuksena aiemmin, että teen vähän pidemmän muistokirjoituksen ja julkaisen sen hautajaisten aikaan. En ole siitä enää kuitenkaan ihan varma. Ehkä hieman liian, no ei nyt henkilökohtaista, mutta sellaista mitä en välttämättä halua ihan vieraille ihmisille täällä jakaa.
Sen verran nyt voin sanoa kuitenkin, että tää ihminen oli se, joka minut ja tuon meillä asuvan miehen aikoinaan tutustutti, ilman sitä ei varmaan oltaisi ikinä missään törmätty kun toinen asui etelä-Suomessa ja toinen Lapissa. Nyt takana yhteistä elämää lähes 11 vuotta, ja toivottavasti vietetään yhdessä koko loppuelämä, vielä sitten vanhoina ja ryppyisinä keinutuolissa nuoruusvuosia muistellen... Sanoinkin hänelle että olen siitä ikuisesti kiitollinen.
Kiitos Tomi.
Ja kiitos että olit.
Vielä joskus nähdään...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit!
Pysytäänhän kuitenkin asiallisella linjalla :)